Tutkimustieto

Magnesiumin imeytyminen eri suolamuodoista

Magnesiumin imeytymisen kannalta olennaista on suolamuodon liukoisuus — orgaaniset magnesiumsuolat kuten magnesiumsitraatti liukenevat hyvin mahalaukussa riippumatta mahan pH-arvosta. Imeytyäkseen ohutsuolessa magnesiumin täytyy olla liuenneena.

Valtaosa markkinoilla olevista magnesiumvalmisteista on magnesiumoksidi- tai magnesiumhydroksidimuodossa. Nämä ovat halpoja epäorgaanisia magnesiumsuoloja. Tällä hetkellä Suomessa on markkinoilla yksi ainoa lääkkeeksi rekisteröity valmiste. Valitettavasti tämä valmiste on magnesiumhydroksidia. Lääkärit luottavat usein sokeasti lääkkeeksi rekisteröityihin valmisteisiin ja edellä mainittu valmiste on käytössä jopa sairaaloissa. Tiedossa on lukuisia potilastapauksia, joissa elimistön magnesiumstatus ei ole kohentunut tällä valmisteella, mutta lääkärit ovat tietämättömyyttään jatkaneet saman magnesiumvalmisteen antamista. Yhdysvalloissa magnesiumhydroksidivalmisteita markkinoidaan ainoastaan ummetukseen — toivottavasti tulevaisuudessa näin tapahtuisi myös Suomessa. Magnesiumoksidin liukoisuus on heikko jopa happamassa ympäristössä eli tyhjäänkin vatsaan otettuna. Heikon imeytymisen lisäksi epäorgaaniset magnesiumvalmisteet aiheuttavat usein ripulia jo suositelluilla vuorokausiannoksilla. Epäorgaanisia magnesiumvalmisteita käytetäänkin ummetus- ja närästyslääkkeissä.

Orgaanisten magnesiumsuolojen väliset erot imeytymistehokkuudessa ovat hyvin pieniä. Poikkeuksen muodostavat aminohappokelaatit, jotka imeytyvät heikommin kuin muut orgaaniset magnesiummuodot. Aminohappokelaatit ovat kuitenkin huomattavasti paremmin imeytyviä kuin epäorgaaniset magnesiumvalmisteet. Sitraatin etuna on muita orgaanisia suoloja suurempi magnesiumin määrä. Magnesiumsitraatissa on magnesiumia 12 tai 16 prosenttia, riippuen siitä, käytetäänkö vedetöntä vai kidevedellistä magnesiumsitraattia. Muissa orgaanisissa magnesiumsuoloissa magnesiumpitoisuus vaihtelee.

Magnesiumin suhteellinen imeytymistehokkuus riippuu suolamuodon lisäksi kerta-annoksen suuruudesta. Esimerkiksi orgaanisen magnesiumasetaatin kohdalla optimaalisen kerta-annoksen imeytymistehokkuuden kannalta on todettu olevan noin 5 millimoolia eli 120 mg magnesiumia. Tämä havainto pätee myös muihin orgaanisiin magnesiumsuoloihin. Tehokkain tapa kohentaa elimistön magnesiumtilaa on nauttia orgaanista magnesiumia useina kerta-annoksina päivän aikana.

Imeytymisen lisäksi magnesiumstatukseen vaikuttaa myös elimistöstä erittyvän magnesiumin määrä. MagneCit sisältää pyridoksiinia eli B₆-vitamiinia 2–3 mg vuorokausiannosta kohden. Tämä määrä estää magnesiumin lisääntyneen erityksen virtsan mukana niillä, joilla B₆-vitamiinin saanti ei ole riittävää.

Magnesiumin fysiologiaa

Magnesiumin merkitys elimistön normaalin toiminnan kannalta on keskeinen. Magnesiumin tiedetään osallistuvan yli 325 entsymaattiseen reaktioon elimistössä. Magnesiumista 99 % on varastoituneena solun sisälle. Kaliumin jälkeen magnesium on merkittävin solunsisäinen kationi. Keskivertoihmisessä on 25 g magnesiumia. Yli puolet magnesiumista on varastoituneena luukudokseen ja loput ovat pehmytkudoksissa, erityisesti lihaksissa, sydämessä, maksassa, munuaisissa sekä vapaassa muodossa veressä tai proteiineihin sitoutuneena. Magnesium imeytyy koko ohutsuolen alueelta. Imeytyminen tapahtuu sekä aktiivisella kuljetuksella että passiivisella diffuusiolla. Ruoan magnesiumista imeytyy noin 30–50 %. Elimistö pystyy jossain määrin tehostamaan imeytymistä magnesiumin saannin ollessa niukkaa ja elimistön magnesiumin määrän ollessa pieni.

Magnesiumin puutos

Elimistön magnesiumstatus voidaan määrittää laboratoriokokeilla, mutta yleisesti käytetty menetelmä mitata seerumin magnesiumpitoisuus on melko epätarkka menetelmä eikä sen perusteella saada selville lievää magnesiumin puutosta. Ionittuneen magnesiumin mittaaminen plasmasta on tarkempi menetelmä, mutta se ei vielä ole rutiininomaisessa käytössä. Täysin tarkan kuvan saamiseksi elimistön magnesiumtilasta pitäisi mitata solunsisäiset pitoisuudet punasoluista, lihassoluista, lymfosyyteistä sekä luuston magnesiumpitoisuus, mikä on käytännössä mahdotonta.

Magnesiumin riittämätön saanti on melko yleistä länsimaissa. Puutosta voi esiintyä, vaikka magnesiumin saanti olisikin riittävää. Monet ravintotekijät heikentävät sen imeytymistä. Esimerkiksi fosfaattien, kalsiumin, fytaattien ja suolan suuri saanti vähentää merkittävästi magnesiumin imeytymistä. Lihaskrampit ovat tyypillisiä lievän magnesiumin puutteen oireita. Mekanismista, jolla riittävä magnesiumin saanti ehkäisee kramppeja, on kiistelty vuosikymmeniä. Mekanismi liittyy todennäköisesti magnesiumin rooliin kalsiumkanavien säätelyssä soluissa. Sydämen rytmihäiriöt saattavat myös aiheutua liian vähäisestä magnesiumin saannista. Magnesiumin puutteesta seuraa helposti myös hypokalemiaa ja hypokalsemiaa eli kaliumin ja kalsiumin puutosta. Pitkäaikainen magnesiumin puutos saattaa nostaa verenpainetta, heikentää luustoa sekä aiheuttaa lihasheikkoutta, vapinaa, depressiota, psykoosia ja sekavuutta.

Fysiologisia syitä magnesiumin puutokselle:

• ripuli
• oksentelu
• imeytymishäiriöt (esim. keliakia)
• diabetes
• kilpirauhasen liikatoiminta
• useat munuaissairaudet
• hyperkalsemia
• metabolinen asidoosi
• haimatulehdus

Lääkeaineita, jotka aiheuttavat magnesiumin puutosta:

• diureetit
• siklosporiinit
• aminoglykosidit
• mielialalääkkeet (esim. trisykliset masennuslääkkeet)
• ADHD-lääkkeet

Magnesium ja urheilu

Urheilijoilla magnesiumin tarve suurenee, sillä hien mukana erittyy magnesiumia, liikunnan aiheuttama katekoliamiinien (dopamiini, noradrenaliini, adrenaliini) suurempi pitoisuus lisää sen eritystä ja suurempi lihaskudoksen ja punasolujen massa tarvitsee enemmän magnesiumia. Myös runsas alkoholin käyttö aiheuttaa magnesiumin puutosta.

Magnesiumin liikasaanti

Magnesiumin liikasaanti on hyvin harvinaista ja käytännössä se edellyttää terveellä ihmisellä hyvin imeytyvien magnesiuminvalmisteiden käyttöä suosituksia huomattavasti suurempina määrinä. Magnesiumin saannin turvallisena pitkäaikaissaannin ylärajana pidetään 1000 mg vuorokaudessa. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla turvallisen saannin raja on huomattavasti matalampi.

Saantisuositukset

Saantisuositukset eroavat maittain, mutta aikuisille naisille suositellaan 280–320 mg vuorokausisaantia. Miehille suositellaan 350–420 mg vuorokausisaantia.

Lähteet ravinnossa

Pähkinät ja mantelit ovat erinomaisia magnesiumin lähteitä. Manteleista magnesium imeytyy yhtä tehokkaasti kuin orgaanisesta magnesiumasetaatista. Magnesiumia on runsaasti täysjyväviljavalmisteissa, pavuissa ja vihreissä vihanneksissa. Hedelmät ovat hyviä magnesiumin lähteitä, vaikka magnesiumpitoisuus on selvästi täysjyväviljavalmisteita ja papuja pienempi. Liha ja maitotuotteet ovat kohtalaisia lähteitä ravinnossa.

Kirjallisuutta